10.5.2020, YLE Areena
Elokuvan julisteen ja suomalaista nykykomediaa koskevan vÀhÀisen, mutta riittÀvÀn tietÀmykseni perusteella pÀÀttelin, ettÀ tÀssÀ on kyseessÀ joku Luokkaputous Hirviberg -sarjan huumorin riemuvoitto, ja koska elokuvan ensimmÀiset minuutit nÀyttivÀt vahvistavan kÀsitystÀni, olin lÀhellÀ sulkea koko toosan kÀyttÀÀkseni aikaani johonkin hyödyllisempÀÀn, kuten esimerkiksi hiomattoman laudan innokkaaseen silittÀmiseen, mutta jokin sai minut silti jatkaamaan katsomista. Onneksi nÀin, koska suhteutettuna ennakko-odotuksiin, tÀmÀ on varmaan suurin yllÀttÀjÀ koskaan. Huumori on pÀÀosin oikeasti hauskaa, ja syntyperÀisenÀ oululaisena olin myös ihastunut ja Àllistynyt siitÀ, kuinka hÀkellyttÀvÀn autenttisen pohjoispohjanmaalainen meininki tÀssÀ on, todella, enkÀ suinkaan tarkoita vain murretta. NÀyttelijÀt ovat pÀÀosin erinomaisia, erityisesti Johannes Holopainen muistuttaa hyvin lÀheisesti useampaa henkilökohtaisesti tuntemaani ihmistÀ, ja elokuvan sanoma rohkeudesta ja rehellisestÀ itsensÀ hyvÀksymisestÀ on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja itsestÀÀnselvyydessÀÀn voimakas ja mainiosti esitetty. Huomautettakoon myös, ettÀ vaikka tÀmÀ on nimellisesti itsestÀÀnselvyys, kovin harva sitÀ tuntuu elÀmÀssÀÀn kÀytÀnnössÀ osaavan toteuttaa, joten tÀllaiset taidolla ja rakkaudella tehdyt muistutukset ovat perusteltuja.
Hauskaa oli myös huomata, ettÀ vaikka örinÀblÀkkis ynnÀ muu tuplabasarihevi on suunnilleen ainoa musalaji, josta en oo koskaan oikein perustanut varhaisteini-iÀn hyvin lyhyeksi jÀÀnyttÀ Bodom-vaihetta lukuunottamatta (toinen musalaji johon en oo pÀÀssyt, en usko pÀÀsevÀni, enkÀ oikeastaan edes halua pÀÀstÀ sisÀÀn on sitten tietenkin muovinen radiomusa, jonka Bill Hicks osaa mÀÀritellÀ itseÀni paremmin), niin tÀtÀ katsoessani ja kuunnellessani saatoin ehkÀ viimeinkin hitusen pÀÀstÀ tÀstÀ jyvÀlle. Ennen kuin kukaan niistÀ noin kahdesta ja puolesta tÀtÀ listaa lukevasta henkilöstÀ ehtii niitata lemmikkijÀnistÀÀn seinÀÀn, tÀsmennÀn ettÀ en nyt suinkaan usko ettÀ tÀllainen elokuva on varsinaisesti tiivistys koko kulttuurista, mutta ehkÀ se voi toimia erÀÀnlaisena... suunnannÀyttÀjÀnÀ. YmmÀrsin nimittÀin tÀtÀ katsoessani, ettÀ ilmeisesti tÀmÀn kulttuurin ytimessÀ on kaiken muun ohessa myös sellainen tietty kieli poskella -meininki, joka on mulle tuttua ennen kaikkea goa(trance)-hippien parista (ja toki myös punkkareiden ja muiden vapaiden mÀÀrittelemÀttömien erilaisten nuohoojien ja tuusaajien keskuudesta). Itse asiassa nÀissÀ kahdessa alakulttuurissa taitaa olla monista eroavaisuuksistaan huolimatta myös aika paljon yhteistÀ.