16.4.2022
The Revolution Will Not Be Televised olikin paljon mielenkiintoisempi tapaus kuin ymmärsin sitä katsoessani. Dokkarin pointti: vuonna 2001 irlantilaiset Kim Bartley ja Donnacha Ó Briain hankkivat rahoituksen projektilleen, jossa heidän tarkoituksenaan oli kuvata fly-on-the-wall-tyyppinen lähikuvadokumentti Venezuelan presidentti Hugo Chávezista. Tekijät seurasivat Chávezia päivittäin, ja filmasivat tämän rutiineja, kiertueita, puheita jne. Dokkariproggis sai yllättävän käänteen, kun huhtikuussa 2002 opposition johtama coup d'état laittoi presidentin viralta lähes kahdeksi vuorokaudeksi ja asetti tilalle oman hallituksensa, mutta lensikin itse perseelleen Chávezin päästyä takaisin virkaan kannattajiensa avustuksella.
Dokkari esittää Chávezin erittäin positiivisessa, lähes kritiikittömässä valossa. Se korostaa Chávezin suosiota kansan parissa ja tämän käynnistämiä yhteiskunnallisia reformeja erityisesti köyhyyteen liittyen. Chávez näyttäytyy kaikin puolin miellyttävänä ja karismaattisena johtajana, joka ohjaa maataan oikeaan, tasa-arvoisempaan suuntaan, ja joka on erityisen kiinnostunut kanavoimaan öljystä saadut valtavat rahavirrat kansan käsiin, pois yksityisiltä, Yhdysvaltoihin kytkeytyneiltä valkoisilta fasistiomistajilta.
Jo tämän kritiikittömyyden pitäisi soittaa katsojassa hälytyskelloja, mutta itse käytännössä mitään Venezuelan lähihistoriasta tietämättömänä ja Yhdysvaltojen ulko- ja talouspolitiikkaan toistuvasti erittäin pettyneenä, poliittisesti yhtään mihinkään sitoutumattomana henkilönä en jostakin syystä tarttunut tähän yksityiskohtaan, vaan allekirjoitin elokuvan statementit, ja paheksuin vastenmielisen opposition röyhkeyttä ja valehtelua vallankaappausyrityksessään. Dokumentin jälkeen keskustelin kuitenkin asiasta muuan ystäväni kanssa, minkä jälkeen lueskelin filmistä, Chávezista ja muusta asiaan liittyvästä internetin ihmemaailmasta, ja jouduin kyllä pöyristymään tekijöiden eettisiä käsityksiä, tai kenties pikemminkin niiden poissaoloa.
The Revolution Will Not Be Televised on jotakuinkin niin kaukana objektiivisesta asian kuvauksesta kuin olla ja voi. Oppositio todellakin vääristeli tietoa, mustamaalasi Chávezia ja käyttäytyi kaikin puolin epäurheilijamaisesti ja manipuloivasti - mutta niin teki toistuvasti myös itse Chávez. Kummasti kaikki tällainen informaatio kuitenkin loistaa täydellisesti poissaolollaan elokuvasta, ja katsojan täytyy itse onkia nämä tiedonrippeet dokkarin jälkeen muista tietolähteistä. Ei näin, tyypit, ei näin.
Tästä huolimatta filmi kuitenkin on kiinnostava katseltavaa, ja siinä on paljon arvokasta ensimmäisen käden materiaalia, jonka katsominen valottaa olennaisesti kulissien takaisia tapahtumia Venezuelassa huhtikuun 11. ja 13. välisien päivien aikana vuonna 2002. Vaikka se jättää aivan liikaa sanomatta ja on monessa suhteessa _erittäin_ biased, on siinä tästä huolimatta mukana myös paljon oikeaa, katsomisen ja kuulemisen arvoista informaatiota.
Jälleen olemme maailmanpolitiikassa tilanteen äärellä, jossa mustavalkoinen suhtautuminen asiaan ei yksinkertaisesti ole perusteltavissa, vaan molemmat osapuolet vaikuttavat olevan jotakuinkin yhtä syvällä perseessä. Olisin ehkä kysyttäessä taipuvainen ymmärtämään tässä tilanteessa Chávezia hieman enemmän, mutta kuten sanottua, kuka helvetti näistä nyt loppujen lopuksi voi tietää yhtään mitään.
Login
Home
33 Lists
Collections
Original Superman short films
Read in '22
